Minä ja
veneeni
Vuonna 1996 pääsin lyöttäytymään yksinpurjehtijan oppiin. Tuulet ja sateet, myrskyt ja tyvenet koettiin Avance 245:lla kesän aikana. Purjeiden vaihdot, reivaukset ja rantautumiset tulivat tutuiksi.
​
Talven kävin aikana Saaristolaivurikurssin. Seuraavat kesät vuokrasin naisiston kanssa pariakin eri venettä, kunnes perheen perustaminen tuli ajankohtaiseksi ja sitä myöden veneeksi Botnia 6. Purjehtiminen jatkui muutaman vuoden jälkeen hieman isommalla Avance 36:lla, kunnes mieheni menehdyttyä vuonna 2010 veneettömän naisen elämä alkoi jälleen.
Jatkoin itseni kehittämistä teoriatasolla. Vuokrailin kahden veneen loukussa olevilta tutuilta veneitä ja kurssitin itseäni Rannikkolaivurin ja KV- kuljettajan tutkinnoin.
Liityin Naispurjehtijoihin ja pääsin kipparoimaan erilaisia vuokraveneitä. Samalla päivitin vielä vuokraveneen ajo-oikeuden. Liikuimme Saaristomerellä ja Itämerellä erilaisilla naisistoilla. Myös Skotlannin vedetkin tulivat tutuiksi.
Vuonna 2017 eteeni tuli mahdollisuus hankkia itselle Suuri Unelma, pitkäaikainen ja saavuttamattomalta tuntunut, Finngulf 33. Vene on kevyt ja äärimmäisen tuuliherkkä, mutta nautin sen nopeasta reagoinnista ja herkästä käsiteltävyydestä.
Työt valitettavasti haittaavat purjehdusta. Lyhyen lomani käytän lähes kokonaan isommilla vesillä ja veneillä. Siksi oma veneeni on vuokrattavissa osaaville käsille.
Purjehdusterveisin
Hanna-Mari