top of page
Search

Atlantin ylitys

Valmistautuminen

Olen lähdössä ylittämään Atlantin valtamerta purjeveneellä!


Suunnitelmana on lähteä Cap Verdeltä Mindelosta lokakuun lopussa 2022, Van der Stadtin suunnittelemalla 40ft teräsveneellä ja päätyä Brasilian rannikolle, toivottavasti Rio de Janeiroon. Vene on rakennettu Loviisassa omistajan toimesta, joka on pitkän linjan veneenrakentaja. Luotettava ja osaava, itselleen tehnyt, maaiman ympäri purjehdusta varten.

Olen ollut tällä veneellä kaksi kertaa liikkeellä itäisellä Suomenlahdella. Purjehtii hyvin, on vakaa ja hyvin käsiteltävä. Kaikki köydet tulevat sitloodaan. Luotan veneeseen ja pariskuntaan, oma pää ehkä kaikkein epäluotettavin tässä kohtaa. Mutta pian se nähdään, miten tällainen saaristopurjehtija sopeutuu Atlannin aaltoille.

Matkalaukku pitää noutaa kellarista. Lääkkeet pakata pussiin, muistaa levottomia jalkoja varten yksi pilleri ystävältä. Alkaa olla perhosen toukkia vatsassa. Kaikki mahdolliset mukaan otettavat akkupatterit ladattava ja lentoja varten katsottavaa padille.

Cap Verdellä kuulemma kuuma, Sara on purjehtinut yölläkin shortseissa, joten merinot jää nyt kotiin. Jotkut leggingsit sadehousujen alle riittää. Samoin jätän pelkät purjehdushousut kotiin, uskon pärjääväni ilmankin…

Vähän ruisleipää vielä ostettava kaupasta, Salmaria tilattiin Ahdille. Luulin, että on tullut lisägastia ennen kuin tajusin mistä on kyse! Jalkineita mietin. Varvastossut ja crocsit voisivat riittää, purkkareiden lisäksi ja tietenkin saappaat. Vesisateeseen on varauduttava joka tapauksessa. Uudet avomeripaukut on hankittu. Totesin, että voin edes tältä osin varmistaa selviytymiseni, jos satun veden varaa joutumaan. Toki, tähänhän ei jouduta!

Joku paikallinen valuutta pitänee hankkia, että varmistaa taksin maksamisen kentältä satamaan. Muuten kuulemma saa rahaa joka kulmasta Mindelon kaupungissa.

Valuutassa kävikin tuuri, Mindelossa käy eurot, Forexin mukaan. Paikallista valuuttaa ei saa Forexista eikä myöskään saa viedä pois saarelta. No hyvä, se asia on kunnossa. Kentälle tilattu sen verran Brasilian realeja kuin Hesasta löytyy eikä se ollut paljon.

Alkaa aamut olla vähissä näin keskiviikkona kun perjantaina lento. Mielenkiintoista. Jääkaapin sisältö pitää minimoida ja loput saa jälkikasvu noutaa, etteivät kasva sammalta kuukauden päästä. Laukussa ei vielä ole kuin sadekamat muut käytävä läpi pieteetillä mikä on tarpeellista ja mikä ei.

Pärjäisikö pelkällä ruumalaukulla vai tarvitaanko käsimatkatavara myös?

Löysin netistä kuvia Mindelon satamasta ja ympäristöstä, että nyt on jonkinlainen käsitys, minne olen menossa. Jengi hengailee shortseissa illallakin, joten mitä ilmeisimmin menen lämpimään. Luksusta tästä harmaudesta!

Alkaa vaikuttaa siltä, että tavarat mahtuvat yhteen laukkuun. Mikä tietysti helpottaa siirtymisiä koneesta toiseen.

Sain vielä pikatilauksen myslistä ja Postafenista, jotka kävin pikapikaa hakemassa. Nekin mahtuivat vielä sujuvasti laukkuun. Olenkohan lähdössä liian pienellä varustuksella…?

Viimeinen lyhyt työpäivä ja siirtyminen Helsinki-Vantaalle. Laukku ruumaan ja noutamaan Brasilian realeja varoiksi. Istuin ja nautin lentokentän hektisestä lähdön tunnelmasta.

Kone oli täynnä ja iltaa vasten kohti Lissabonia. Matka sujui odotetusti, perillä ajoissa, mutta laukkujen saanti kesti 45min. Alkoi olla huumori vähissä ja otin taksin muutaman minuutin kävelymatkan päässä olevaan hotelliin. Taksikuski oli sitä mieltä selvästikin, että tuhlasin hänen aikaansa eikä vaivautunut nostamaan edes laukkuani ulos autosta vaan laski rahojaan sisällä. Loistavaa asiakaspalvelua!

Seuraava aamu valkeni sateisena, mutta kävelin kaikki 5 min siitä huolimatta. Melko sekava kenttä, mutta kysymällä löysin oikeaan bagdropiin. Lämpötila lentoasemalla oli trooppinen.

Ostin luonnollisesti lasin kuohuvaa ja otin viimeisen puhelun koti-Suomeen.

Koneen Sao Vicentelle piti lähteä 10.55 ja lopulta pääsimme portista 13.15.

Lentokenttäkuljetus vei pienemmälle kentälle, jossa juuri saapunut kone odotti.

Viimeinen maakuljetus Euroopan aluella oli suoritettu. TAP Portugal tarjosi pasta-aterian ja juomat.

Cap Verde oli vuoristoinen saariryhmä, joka ilmestyi alhaalla roikkuvien pilvien jälkeen näkyviin. Passin tarkastus ja leimaaminen kesti afrikkalaiseen tapaan tovin. Laukku hihnalta ja ulos helteeseen.

Vastaanottokomitea Sara ja Martin olivat aulassa vastassa ja matkavälineenä lavapakettiauto, jonka lavalle kapusimme kuljettajan hoitaessa ajon.


Karut maisemat ja leppeä tuuli toivottivat minut tervetulleeksi Mindeloon.

Nuorten, tummien miesten avuntarjoukset olivat erittäin aktiivisia ja hieman ahdistaviakin. Ymmärrettävästi "rikkaiden" turistien auttaminen oli heille loistava tulonlähde. Vaikutelma kaupungista oli köyhä, hieman ränsistynyt ja pysähtynyt.

Pari päivää on kaupunkia kierretty ja duuvailtu venettä. Ruokakauppojen tarjonta heikkoa, että tämä ei ole mikään potentiaalinen paikka lähteä ylittämään Atlanttia.

Helle on melkein ahdistava ja hiki virtaa, kun hengittää. Satamasta jäi sellainen tunnelma, että olikohan se hylättyjen ja romutettavien veneiden loppusijoituspaikka...?

Sunnuntaipäivänäkin rannassa oli risteilijä ja kaikki kaupat ja kahvilat kiinni.

Viimeisen sunnuntain illanvietto tapahtui rannan bistrossa ja kuunnellen naapurihotellin ämyreitä, joista musiikki jatkui pikkutunneille asti. Jännitys tiivistyi aamua kohden.








168 views0 comments

Recent Posts

See All
bottom of page